Vinyylisoitin

Sellaisen vinkin voin antaa, että ennenvanhaa toi teknologia on ollut aika helvetisti jämptimpää ja itse olen pärjännyt tosi hyvin vanhemmilta pöllimäni 80-luvulla hommatun soittimen avulla. En ollenkaan ihmettelisi, vaikka toimisi tästä vielä sen vuosikymmenen eteenpäin.
Eli jos ei heti viitsi sijoittaa johonkin uuteen malliin, niin kannattaa lähtä kiusaamaan vaikka niitä vanhempia sukulaisia, jos vintiltä löytyisi soitin tai vaihtoehtoisesti katella käytettyjä soittimia jostain huutokaupoista. Neula on ehkä kuitenkin hyvä vaihtaa uuteen.

Osta ihan mikä tahansa kirpparivehje joka vain pyörittää moottoria. Hyvähän se on jos se lautanenkin pyörii, mutta saat luultavasti halvemmalla "rikkinäisen" soittimen, johon sitten käyt vaan ostamassa hihnan jollain alle vitosella. Sitten ostat halvan ja hyvän äänirasian ja vaihdat sen todennäköisesti huonon rasian kunnolliseen. Hinta/laatu -suhteeltaan todella hyvä rasia on esim. Shuren M-92E (www.vinyyliklubi.com/kauppa/products.php?g1=7e3427). Kirkassointinen ja kaikin puolin hyvä rasia.

Tämä siis siksi, koska levysoittimessa se äänenlaatuun vaikuttava tekijä on lähes yksinomaan äänirasia neuloineen. Itse "alusta", eli moottori, lautanen, äänivarsi ja koteloinnit voivat olla vaikka millaista roskaa, kunhan äänirasia ja neula ovat kunnolliset (ja kunhan koko hökötys pysyy kuitenkin kasassa). Tietty kannattaa aina pyrkiä valitsemaan koteloinniltaan jämäkkä soitin, koska silloin neula hyppii vähemmän kun kolistelet. Samanlaisista syistä kannattaa valita soitin, jossa on kansi. Ensinnäkin levylautanen pysyy puhtaana, jolloin levyt pölyyntyvät vähemmän, ja toiseksi se neula ei hypi kun vaikka pidät kesällä ikkunaa auki ja vähän tuulee sisään.

Itselläni on koko "torni" isän vanha ja kaikki laitteet ovat Techicsin (silloin kun isä ne on ostanut) yhtiä laadukkaimpia. Torniin kuuluu siis vahvistin jossa on CD/aux-, phono- (ja tietysti maadoitusjohdon paikka) ja tape/ext (playback ja rec) liittimet sekä kaksi main ja kaksi remote paikkaa kaiuttimille, erittäin hyvä ja laadukas vinyylisoitin, CD-soitin, kasettidekki tallennusominaisuudella ja erittäin hyvät kaiuttimet. Koko höskä on siis n. 20 - 25 vuotta vanha ja toimii edelleen kuin rasvattu. Vinyylisoittimesta vielä lisää, ettei mene ihan offtopickiksi: kyseessä on siis Technicsin täysin automatisoitu (neula nousee levyn loppuessa, stop-, cueing- (neulan nosto ja lasku) ja speed (33 tai 45) namikat löytyvät kannen ulkopuolelta) soitin. Painon säätö löytyy myös. Kakinpuolin voisi sanoa, että täydellinen vinyylisoitin. Perheestämme löytyy myös toinen Technicsin, Yamahan ja Pioneerin vinyylisoittimet. Kaikki nämä ovat uudempia kuin minun soittimeni, eivätkä läheskään yhtä hyviä. Yamahassa erikoisuutena voisi mainita jouset jotka estävät neulaa pomppaamasta levyllä, koska koko pyöritys laitteisto ikään kuin leijuu ilmassa jousien varassa. Vasta kun koko pöytä heiluu muutaman sentin edes takaisin, neulakin liikkuu. Jos ei USB-liitäntää soittimeensa tarvitse niin vanha on eittämättä parempi vaihtoehto.

Minä onnistuin saamaan käytetyn Technicsin SL-BD20A:n kahdeksaankymppiin, ja uudella neulalla. Soittimessa ei kyllä paljoa säätövaroja ole, mutta hyvin on toiminut. Komea vehje, ja istuu kiltisti Technicsin SA-EX300 vahvistimen päällä. (jonka sain käytettynä 40e)

Noilla hinnoitteluilla todistettakoon, että hyvää tavaraa voi saada kohtuuhintaankin.

Katso sen kaiuttimen takaa jonkinlaista merkintää impedanssista. Se merkitään usein jollakin luvulla välillä 3-18 (tavallisimmat arvot parillisia välillä 4 - 12) ja perässä on yleensä Ω, ohm tai jotain sinne viittaavaa. Jos kaiuttimessa ei ole ilmoitettu impedanssia, katso se soittimesi takaa, tai sieltä minne kytkit kaiuttimesi. Siinä laitteessa pitäisi lukea jotain edellä mainitun kaltaista myös. Merkintä voi löytyä joko kaiuttimien liitoskohtien läheltä tai laitteen arvokilvestä (siitä mistä löytyy esim. käyttöjännitteet, teho, sulakkeiden koko ja muuta sellaista).

Huuto.netistä ei kannata välttämättä hankkia kaiuttimia postikulujen takia. Mene vaan suoraan lähimpään Anttilaan tai Robin Hoodiin ja osta sieltä vaikka ne siisteimmän näköiset. Yritä valikoida sellaiset kaiutinpöntöt, missä on erikseen kaiutinelementti bassolle, diskantille ja keskiäänille, ja minkä impedanssi vastaa edes suunnilleen edellisten impedanssia, tai vahvistimessa tai soittimessa ilmoitettua.

Jos ei impedanssi meinaa selvitä lukemalla, niin yleismittarilla mittaaminen on aika hyvä veto myös. Ei ehkä löydy ihan joka kodista, mutta jos kaveri opiskelee sähkö- tai elektroniikka-asentajaksi, niin kannattaa kysellä. Sähköliikkeistä ja elektroniikka- tai kodinkonekorjaamoista löytyy myös aika varmasti yleismittari, ja sen jatkoksi myös melkein takuuvarmasti joku joka osaa käyttää ja lukea sitä sen verran että impedanssi selviää. Se ei ole kuitenkaan vaikeaa.

Itse voisin suositella tuon satasen sijoittamista uusien soittimien sijasta johonkin vanhaan huuto.net-tjms-versioon. Esimerkiksi vanhat Dualin soittimet pitävät levysi varmasti paremmassa kunnossa, kuin mikään 100e uutena maksava mp3-muuntaja. Ja kuulostavatkin paremmalta. Jos uutta haluaa ostaa, niin rahaa vaaditaan enemmän ja tällöin hyvä vaihtoehto olisi esimerkiksi Pro-Ject Debut. Vaikkei tarkoitus olisikaan hifistellä ja budjetti on tuo 100e niin itse ostaisin ennemmin jonkin vanhan hyväksi todetun käytettynä, kuin mitään uutta.