Taas näitä kiihkoilijoita

Nythän on kyse siitä että Galapakos-saaret olivat mannerta ja meri syntyi ympärille.
Merimetsoille tuli tosi pieni maa-ala missä elää. Ja kuten tunnettua merimetso tarvitsee tosi pitkän kiitoradan päästäkseen lentoon. Nyt saaret kuten tunnemme, ovat tosi pieniä.<br> Merimetso yritti lentoon mutta meri tuli vastaan kun se juosta kipitti vauhtia saadakseen. Merimetso otti avuksensa siivet ja juostessa ponnisti niillä maasta lisävauhtia. Se ei auttanut kun saaret oli niin kuin tiedämme pieniä. Nyt merimetson siivet vaurioituivat tuossa lentoyrityksissä ja ne surkastuivat. Tämähän on luonnollista evoluutiota.
Merimetson sinnikkyys palkittiin niin, että olosuhteiden pakosta sille kasvoi suuret räpylät evoluutio lähti todella vauhtiin . Nyt merimetson kiitorata piteni veden päälle kun räpylät kantoi. Vauhti kiihtyi ja siivillä sai otettua lisäponnistusta maalta juostessa veden päälle.
Vedenpäällä ongelmaksi muodostui veden pehmeä upottava pinta. Juostessa ja siivillä ponnistaessa vedestä ei tuullut ratkaisevaa apua päästäkseen lintuperspektiiviin.
Nyt merimetson kova vauhti aiheutti sen että vesi hioi siiventyngät evään muotoon jolloin evoluution vaikutuksesta metso pystyi suorittamaan pitkiä sukelluksia. Tämä veden hiova vaikutus lisääntyi vauhdin myötä, jolloin merimetson karvoitus irtosi veden paineesta. Jolloin metson iho tuli kovaksi ja laikukkaaksi ikään kuin suomuiseksi.
Nyt merimetson olotila vaihtui tykkänään sukelluksissa oloksi ja veden muotoilu pääsi kunnolla puremaan metson ruppiin. Aikojen kuluessa evoluutio muovaili metson rupin sukkulan muotoiseksi. Ja sitä ryhdyttiin kutsumaan kalaksi kun vielä takajalatkin olivat vesivirran vaikutuksesta eväytyneet.
Aikaa kului kunnes meri alkoi pienentyä ja kalalle tuli aina vaan pienempi alue sukellella. Meri kuivui kuivumistaan , jolloin kalan uintisyvyys muuttui niin huonoksi, että alaeväät raapi koko ajan pohjaa. Tämä aiheutti evissä rustottumista ja ihmeekseen kala huomasi, että näillä rustoisilla evillä pystyi kävelemään.
Meri oli jo miltei tyystin haihtunut, kun kala rustoisilla evillään käveli maalle. Nyt evoluution vaikutuksesta kalan jalat vahvistuivat entisestään ja varsinkin kalan rupin paino vahvisti niitä. Kala huomasi ihmeekseen kuinka sen suomut käpristyi ja alkoivat auringon paisteesta johtuen tippua. Kala suojasi itsensä vuodattamalla visvaa siihen suomukohtaan.
Nyt kala katseli ympärilleen ja näki puun , jossa oli iso banaaniterttu.
Kala hivuttautui puun juurelle , josta yritti ponnistella puuhun. etuevät eivät olleet kyllin vahvat tarttuakseen puiden oksiin ja saadakseen vedettyä itsensä mehevän banaanitertun viereen. Aikaa kului ja evoluutio ja kovat ponnistukset auttoivat kalan etueviä vahvistumaan niin, että niillä pystyi tarttumaan oksiin. Nyt kala hinasi itseään banaaniterttua kohti. Mutta kalan ruppi hinkkasi karvaista puun kylkeä vasten ponnistuksen aikana. Tätä karvaa tarttui joka puolelle kalaa. Mutta kalan vartalo oli siinä venytyksessä muotoutunut jotenkin uudella tavalla. Ja kalaa alettiin kutsumaan kevytrakenteiseksi reesus apinaksi.
Tämä reesus apina eli hyvin onnellisena Banaaniterttujen luona syöden banskuja. Mutta yhtä äkkiä reesus apina katsoi horisonttiin siellä oli iso valtatie jota pitkin meni tulipunainen Ferrari. Apinalle tuli valtava halu päästä ajamaan Ferraria. niin reesus keksi ajatuksen , kun näki ihmisen tulevan ja kävelevän puun alta. Hän vinkkasi ihmiselle olen kevytrakenteinen reesus apina, olen sinun ystäväsi ja veljesi. Tämä ihminen oli DarWin . Hän jäi kuuntelemaan reesusta. reesus kertoi kuinka oli kehittynyt ja nyt hän on apina.
DarWin uskoi reesusta ja ajatteli kirjoitan kirjan. DarWin kirjoitti kirjan kuinka me ollaan kehityksen pää apinat ovat meidän veljiä. Nyt on väittely ihmisten ja reesus apinoiden välillä. Ihminen uskoo luomiskertomuksen. Mutta on reesuksia jotka puolustavat evoluutio kehitysoppia, koska ovat aina halunneet ajaa Ferrareilla.

Veli Saarikalle