Opiskelut ja duuni

Opiskelu on turhaa ja ihmettelen suuresti, miksi yhteiskunnan taholta halutaan tukea näinkin tehotonta systeemiä. Kyllä homman kuin homman oppii käytännön töissä parhaiten, jos on oppiakseen (poisluettuna tietysti jotkut yli-akateemiset spekulointiammatit). Peruskoulutus toki ajaa asiansa. Oletettavasti nuoria halutaan pitää päivisin tekemässä jotain "järkevää" etteivät käyttäisi päihteitä kaikenaikaa. Yleisesti myös säännöllistä elämänrytmiä pidetään hyveenä, jonka kautta elämää on helpompi hallita.
Itse en kyllä juuri päinvastaisempi voisi olla, sillä hallitsen elämääni kaikista parhaiten sossupummina. Muutenkin ahdistaa tuo yhteiskuntamme lokerointisysteemi, jota oppilaitokset edustavat. Eli sinusta koulutetaan tietyn muotoinen palanen tietyn muotoiseen palapeliin. Spontaaniudelle ja luovuudelle ei jätetä tilaa.

Duunit taas ovat suurin osa sitä riistäjälle huoraamista, joka ei voisi vähempää kiinnostaa. Enkä ala kyllä aamuisin heräämään sen takia kesken unieni. Ainut syy mennä töihin lienee ympäristön paheksuva asenne sossupummeja kohtaan. Eikä sekään mikään syy oo, itellehän täällä eletään! Kyllä ne hommat joku innokas käy mun puolesta huoraamassa kumminkin. Onneks tässä kaupungissa on suomen suurin nuorisotyöttömyys niin voi hyvällä omallatunnolla sanoa sukulaisille että töitä ei vaan saa. Sitäpaitti faktahan on, että tällä tavalla teen eniten hyvää ympäristölleni ko en ressaa itteeni turhaan enkä myöskään räyhää lähimmäisille siitä johtuvaa pahaa oloani. Sekö se ois vittu hyväksi että ottaa kilometrin kokosen opintolainan ja sitoutuu oravanpyörään niin että varmasti tullee paha olla kaikille muillekki ko itelle!?

Vittu TYÖMARKKINAT. Ei saatana että ne on keksiny ovelan kusetuksen. Ensin käydään valovuojen verran kouluja ja sitte markkinoidaan itteä että päästään tekemään töitä jonku muun pussiin. Kyllä juttu on tasan niin että saavat kauniisti kysyä jos haluavat mut tekemään niille voittoa.

Meikäläinen on sumplinu tämän niin että koska joutenolo poikii luovuutta, ni levyttelen kämpillä siihen saakka että keksin jonku megatykki-idean ja pistän muut huoraamaan itteni puolesta =)=)=)=)=)=)=)=)

No, vaikka kapitalistisen riistosysteemin ja porvarillisen oravanpyörän vastustaminen ovatkin sinänsä jaloja elämänarvoja, niin onhan vittu päivänselvää, että opiskelujen keskeyttäminen ja töiden vieroksuminen johtuvat 99%:ssa tapauksista vain ja ainoastaan ihmisen saamattomuudesta.

Mitään idealismia on turha ”vaihtoehtoisesta” elämästä yleensä etsiä.

Mutta mikäpä siinä – mitä enemmän luuloteltujen oikeuksiensa perään huutelevaa sosiaalista kuonaa, sitä nopeammin nykyinen holhoava sosiaalidemokraattinen yhteiskuntakin murenee omaan mahdottomuuteensa.

Sama asia, ristiriita vai onko tässä jotain syvällisempää?

Menemättä täällä ollenkaan syvemmälle aiheessa, niin nuo kaksi kantaa eivät todellakaan sulje toisiaan pois.

Tämä on kyllä ihan fakta. Vaikka rahat riittäisivät, niin tietyn aktivoinnin puuttuminen kokonaan elämästä tekee helposti niin laiskaksi ettei onnistu enää mikään muu kun löhöily. Ei saa keskityttyä asioihin eikä mikään tule hoidetuksi. Joillakin harvoilla hommat onnistuu ja ei käy niin, mutta omalta osaltani ja sen mitä muita olen vierestä seurannut niin melko harvalla.

Itselläni nyt koulut käyty muuten paitsi opinnäytetyö. Tässä kun ei ole oikein mitään tehnyt puoleen vuoteen niin on aika helvetin vaikeaa saada taas itselle semmoinen rytmi ja motivaatio, että tuo oppari lähtisi etenemään. Kyllä ihminen saa oikeasti eniten aikaan silloin kun päivärytmi on tasainen ja on ne tietyt rutiinit, jotka kattaa muutakin kun sohvalla kaljan kanssa makaamisen tai koneenääressä runkkaamisen (joita ei toki kannata jättää pois).