Intti/sivari/vapautus

itselläni leirit on suht koht helppoja koska olen spade ;D

Ittelläkin ois tarkotus hakea vapaudenriistosta vapautusta. Syynä on se, että en näe olevani kenellekään velkaa tehdä vuoden palkatonta työtä. Aseisiin en vapaaehtoisesti koske, ei kiinnosta vittuakaan. Googlettamalla löyty ihan hyviä vinkkejä, esim:

Vastaa johonkin niitten esittämään henkilökohtaiseen kysymykseen että:"tuohon en halua vastata",se antaa negatiivisen vaikutelman ja voi auttaa sinua saamaan vapautuksen.
Jos ne kysyy luonteestasi niin sano kannattavasi rauhanaatetta ja että mielellään keskustelet rauhanasioista.
Tai sano että saatat saada raivokohtauksen jos joku ihminen alkaa ärsyttämään sinua.
(armeija ottaa mieluummin palvelukseen sellaisia tyyppejä jotka ei aiheuta häiriöitä)

Muistaakseni kutsuntojen jälkeen on vielä lääkärintarkastus,
monet sairaudet ovat sellaisia että saa vapautuksen.
Jos sanot vaikka että sinulla on ollut pahanlaatuinen kasvain muutama vuosi sitten niin saat todennäköisesti vapautuksen.
Toisaalta tilanne saattaa olla vähän nolo jos et osaa vastata sairautta koskeviin kysymyksiin tai lääkäri kysyy että voiko hän tarkistaa asian potilastiedoistasi,
nykyäänhän on internetti mutta en tiedä että käyttääkö ne sitä potilastietojen tarkistamiseen.

Ennen lääkärintarkastusta saat varmaan jonkinlaiset kaavakkeet
täytettäväksi joissa on "rasti ruutuun kysymyksiä"
Niissä voi olla omituisia kysymyksiä joihin kannattaa vastata omituisesti.
Lopuksi kannattaa kirjoittaa jotain omituista kuten vaikka että:
Olen kiinnostunut pommien räjäyttämisestä
mutta sen enempää ei kannata selittää lääkärille.
Mitä vähemmän puhut niin sen omituisempana ne pitää sinua ja omituisia ja arvaamattomia henkilöitä ne ei halua asepalvelukseen.
(tää juttu on osittain teoriaa joten en tiedä että toimiiko vinkit käytännössä).
Mulle se lääkäri sanoi että mut vapautetaan kokonaan sekä sodan-että rauhanajan palveluksesta ja sain siitä vielä muistoksi pahvilappusen.

Otsikkoon pitäisi lisätä vielä totaalikieltäytyminen. Harvat niin tekee, mutta on niitäkin nähty

4 kuukautta jaksoin olla kuskina niinisalossa. Ei tuu ikävä sitä läävää.

Fiksu veto. Ihminen voi olla ylpeä isänmaastaan ja sotaveteraaneistaan idiotismia tukemattakin.

TJ 0

Olin peräti neljä päivää intissä, kunnes lähdin helvettiin sieltä. istusin keskiviikkona lääkärissä 8h ja sain E-paperit 2v lykkäystä. En oo takaisin menossa. Sairasta touhua siellä oli, ne päivät mitä olin. Hiuksetkin lähti poies ja ihan turhan takia, nyt täytyy vaan odottaa pari vuotta, että kasvaisi takaisin päähän.

Sivarimiehiä. Suoritin palvelukseni 90-luvun puolella. Ensimmäinen kuukausi meni Vaasassa, paikka oli muistaakseni joku kaupungin laidalla sijainnut aikuiskoulutuskeskus tms. oppilaitos. Siellä meni päivät kuunnellessa diipadaapa luentoja ja illat kiskoessa kaljaa. Ei edelleenkään löydä mitään järjellistä selitystä miksi piti Vaasaan asti lähteä kuukaudeksi dokaamaan, mitään muuta tuostakaan ei ole mieleen jäänyt. Ainoa poikkeus oli Esko Valtaojan pitämä luento tähtitieteestä, se oli hyvinkin mielenkiintoista mutta siihen se sitten jäikin.

Seuraava vuosi kului sitten atk tukihenkilön työtehtävissä. Oli aivan helvetin hienoa ja hyödyllistä hommaa, voi sanoa että täysipainoista työtä josta vaan ei maksettu palkkaa. Paikan muu henkilökunta suhtautui minuun kuin keneen tahansa muuhun työntekijään, en saanut mitään "vitun sivari" leimaa otsaani.

Hyödyllinen kokemus kaiken kaikkiaan, miinus tuo alussa mainittu koulutusjakso. Tulipahan velvollisuus valtiota kohtaan suoritettua ja sain vuoden verran arvokasta työkokemusta CVhen. Eikä tarvitse miettiä tippaakaan mitään kertausharjoituksia. ;D

mä olin sellanen rambo että ei ole kertaamaan tarvinneet vielä kertaakaan ;D

Ampumaleiri J-kauden alussa, marraskuun lopulla. Koko päivä oltiin korpossa kranaatinheittimellä ja ammuttiin kranaatteja. Räntää satoi poikittain suoraan naamaan koko päivän ajan. Seuraavana yönä tuli helvetinmoiset pakkaset ja tetsarit olivat niin jäässä, että aniharva viitsi edes vetää niitä päälle seuraavana päivänä. Ja sanomista tietysti tuli.

Lokakuun lopulta muistuu mieleen myös yksi parin viikon leiri, joka meni päin helvettiä ekasta päivästä lähtien. Ensimmäisenä iltana odottelimme joukkueen tekoja metsän reunassa monta tuntia vesisateessa. Kun ne sitten lopulta tulivat, oli jo pilkkopimeää. Tekat piti ajattaa asemiin keskelle suota, mutta koska asemat oli valmisteltu jo tunteja aiemmin valoisan aikaan, niiden löytäminen oli ihan oma hommansa. Lopulta heittimet saatiin asemiin, ja aamuyöstä päästiin pystyttämään teltatkin. Parin tunnin yöunet, ankea herätys ja asemista lähtö heti aamusta. Osa porukasta upposi parikaapeliyhteyksiä ja telttoja purkaessaan muniaan myöten suohon, kun laiskimmat vielä vetelivät hirsiä. Aamupalakin taisi jäädä tuolloin kokonaan välistä. Leirin loppupuoli meni kutakuinkin yhtä ankeissa merkeissä. Kun muu joukkue pääsi vihdoin nauttimaan muutaman tunnin tauosta, minä ja pari muuta onnekasta kaveria lähdimme valmistelemaan seuraavia asemia.

Loppujen lopuksi leireihin sun muihin joukkohajoamisiin voi ja kannattaakin aina suhtautua huumorilla, kun tietää, että kaikkia muitakin vituttaa yhtä paljon ja myöhemmin koko homma vain naurattaa. Kyllä siellä ihan oikeasti tuli/tulee sellaisiakin juttuja vastaan, joista ei jälkikäteen saa huumoria juuri revittyä. Näihin kuuluvat esimerkiksi monet psykologiset jutut, jotka tuntuivat monille olevan rankempia kuin itse fyysinen puoli. Viimeisen vuoden aikana tätäkin touhua on tosin löysätty entisestään simputussyytösten pelossa, mutta tuvan ja joukkueen sisäinen paine ja ne muutamat V*TUN M*LKUT ovat aina olemassa.

Itse sain vapautuksen aikoinaan. Tapaus meni kutakuinkin näin: Menin aamulla kutsunta paikalle jossa oli myös terveys tarkastus. Ensimmäinen lääkäri katsoi jostain tiedostoista terveydentilaani koskevia dokumentteja, noh sieltähän löytyi värikäs historia mielenvikaisuuksia (itsetuhoisuutta jne.) joista vieläkin kärsin, ei siinä sitten sano vain että olisit tämän lähettänyt tänne niin ei olisi tarvinnut turhaan herätä aamulla aikaseen. Sitten siitä menin kutsuntalautakunnan eteen jotka hekin sanoivat saman. Tässä sitä nyt sit ollaan vapaalla.